sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Turvetta ja kanankakkaa, maahan nakkaa...

Maanmuokkausmoka

Viikonloppuna parannettiin maailman lisäksi maata. Savi on tiivis maalaji, joten maanparannus on tärkeä osa palstan vuosihuoltoa (ks. aiempi postaus aiheesta).

Maanmuokkaus, jonka toteutettiin muutama päivä sitten, sujui ennakko-oletuksia helpommin. Maa ei ollut niin tiivistä ja vaikeasti muokattavaa, kuin olin luullut. Ihmettelimme jopa ääneen, oliko muokkaus todella niin helppoa.

Ei ollut. Maan rakenne on nimittäin muuttunut täysin muutamassa päivässä. Käännetty aines on kuivunut kivenkoviksi savilohkareiksi. Se, mikä hajosi viimeksi kumisaappaan alla, tarvitsee nyt porakonetta lohjetakseen. Pellolle ei siis päässytkään levittämään maanparannetta, kuten olimme kaavailleet. Tai pääsi, mutta sitä edelsi useamman tunnin koettelemus. Yrityksenä oli saada murikat hajalle. Eniten harmittaa se, että tämä on ihan oma moka. Olin kyllä lukenut, että savimaata ei kannata muokata möykyiksi keväällä. Jostain syystä emme olleet noudattaneet ohjetta.


Lohkareet saisivat olla enintään 1cm halkaisijaltaan, jotta maa olisi hyvää viljeltäväksi. Kuvan kappaleet ovat keskimäärin nyrkin kokoisia. Urakka jatkuu pikkuhiljaa kylvöjen lähestyessä...

Kanankakka-turveseos palstalle toimitettuna, kiitos


Levitimme turve-kanankakka-seoksen. Otimme osaa alueen yhteistilaukseen, jossa ostimme 30€:lla 200l muhkeaa maanparannusainetta ja luonnonmukaista lannoitetta palstalle kuljetettuna.



Koska savimaata ei tarvitse kalkita joka vuosi, jätämme toimenpiteen väliin. Myöskin lannoittamisen suhteen olemme varovaisia. Emme halua olla siinä tilanteessa, että kasvien juuret palavat liikalannoittamisen seurauksena. Nyt maahan heitetyn kanankakka-satsin lisäksi lannoitetta annetaan kasvukaudella kasteluveden mukana. Tarkoituksena on käyttää luonnonmukaisesti nokkoskäytettä, viherlannoitetta ja virtsaa. Luit oikein.

Syksyllä on tarkoitus teettää maan koostumuksen kartoitus eli maa-analyysi. Siksi vasta syksyllä, että kevät on kuulemma ruuhkautunut ammattiviljelijöiden lakisääteisesti teettämien analyysien takia.

Raparperi ja mansikantaimia


Päädyin tänään taas Plantageniin. Ostoslistalla oli kukkia yhteen työjuttuun. Perimmäinen syy oli ehkä alitajuisesti jokin muu. Halusin takaisin viljelyn suunnittelu- ja unelmointivaiheeseen ennen maanmuokkausmielipahaa?

Töihin menevien kasvien lisäksi ostin raparperin (9,90€) ja kolme 6 kpl:n mansikantaimikennoa (a' 7,99). Mansikkalajike - korona - oli mietittynä etukäteen. Suurin osa taimista menee palstalle, mutta jokunen saa jäädä parvekkeelle. No, ajautuihan sinne ostoskärryyn myös muutama parvekekukka...


6 kommenttia:

  1. Harmi kun ehdit ostaa raparperin, koska multa olisi todennäköisesti riittänyt lahjoitettavaksi. Mulle selvisi siis tänään, että palstallani onkin kaksi raparperin alkua. :)
    Mutta kiva että siellä hommat etenee.

    VastaaPoista
  2. Yritin aikaisemmin varovin sanankääntein vihjaista tuosta savimaan petollisuudesta :)

    Seitsemän vuoden kokemuksella voin todeta että Siperia opettaa.

    Meidän viljelypalstalle tilataan joka vuosi iso kuorma hiekkaa viljelijöiden iloksi. Ihmettelen mistä on peräisin se idea, että savimaata parannetaan hiekalla. Kokemus on osoittanut, että hiekka betonisoi savimaata entisestään.

    Mielestäni paras keino rikkoa savimöykkyjä on taputtaa niitä haravalla. Jos on nähnyt Masai tanssia, niin haravaa pidetään samalla tavalla kun Masait pitävät tanssiessaan keihäitä.

    Viljelyn kannalta savimaassa on muistettava että sen pintaa rikotaan jatkuvasti. Muutoin juurekset saa irroittaa siitä sorkkaraudalla. Kun maanparannusaineet sekoitetaan aina pintakerrokseen, ei kovin syvälle, ja ainoastaan niihin kohtiin joihin viljellään, niin pinnan betonisoituminen sateen jäljiltä vähenee.

    Tekisi mieli varoittaa nokkoskäytteen hajusta, mutta sekin on hyvä kokea itse :). Virtsan käyttö lannoitteena on mielenkiintoinen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Hyvä tietää, että maan pintaa pitää rikkoa. Hyödyllistä myöskin tiedostaa nokkoskäytteen haju - laitamme sen siis maahan, kun olemme poistumassa paikalta :)

      Poista
  3. Hei. Meillä oli aiemmin juuri tuollainen betoniksi kovettuva savimaa. Pikkuhiljaa siitä on tullut melko mukavan kuohkea: kannamme syksyisin säkkikaupalla lehtiä omilta ja naapureiden pihoilta, hevosenkakkaa tallilta ja kompostista sitä, mitä sinne on kertynyt. Savimaasta voi saada ihan hyvän kasvimaan. Mun palstajuttuja löytyy http://julkulanniemi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Hei Leena! Sulla on kiva blogi - ja jonkun verran kurpitsaa tulossa... :) Tuo maanparannusvinkki on hyvä. Meillä on lähialueellan saatavilla hevosenlantaa ja lehtipuitakin kasvaa alueella runsaasti.

    VastaaPoista