maanantai 3. kesäkuuta 2013

Palsta-alueella tervehditään naapuria

Huh hellettä!

Kun elohopea huitelee lähempänä kolmeakymmentä astetta, täytyy palstalla käydä kasteluhommissa aamuin illoin. Menin tässä nimittäin tekemään jo uusintakylvöjä, joten tietyt alat on pakko pitää kosteina. Myöskin hiljattain maahan istutetut kaalintaimet ovat hätää kärsimässä, jos maa kuivahtaa. Hommaa siis piisaa viljelyn saralla, mutta onneksi juuri alkoi kesäloma.

Työrytmi on tietenkin vielä päällä, joten olen polkaissut palstalle aamuisin jo kahdeksan kieppeillä. On mahtavaa puuhata aamuaikaan ja kuunnella lintujen laulua. Aamulla palstoilla on vain vähän porukkaa - jokunen eläkeläinen tai kesälomalainen. Ilta-aikaan alueella on enemmän kuhinaa. Keskipäivisin - kuumimpaan aikaan - olen suosiolla pysytellyt poissa viljelyksiltä.

Sosiaalinen ulottuvuus


Ennen kuin aloin tähän viljelytouhuun, en osannut kuvitella, miten suomalainen ihminen on palstalla niin sosiaalinen ja avoimen hyväntuulinen. Kun menee alueelle, astuu ikään kuin toiseen todellisuuteen. Jokainen naapuri on tullut esittäytymään, ja myös kaukaisemmatkin viljelijät tervehtivät ja saattavat jäädä vaihtamaan muutaman sanan ohi kulkiessaan. Naapureiden kanssa on luontevaa jutella, sillä aihealueet liittyvät lähinnä kasvimaan asioihin. 

Palstalla jokainen viljelijä on tasa-arvoinen. Kullakin on yksi aari ja samat mahdollisuudet hyödyntää tuo maapala haluamallaan tavalla. Ammatin tai muiden henkilökohtaisten asioiden perään ei kysellä. Pitkäaikaiset viljelijät ovat ystävystyneet keskenään, ja toisten palstoja pidetään silmällä - tai kastellaan sopimuksen mukaan - jos ei itse ole paikalla. Palstaviljelijät kuuluvat keskenään samaan heimoon, aivan kuten karavaanarit. Palstaviljely on elämäntapa. (hehkutusta?)